Charleroi: teollisuuskaupunki joka lakkasi pyytelemästä anteeksi

Charleroita kutsuivat vuosia Belgian rumimmaksi kaupungiksi enimmäkseen ihmiset jotka näkivät sen vain kehätieltä. Se kasvoi hiilestä ja lasista, molemmat teollisuudenalat romahtivat, ja jäljelle jäi suuren kaupungin mittakaava ja kutistuvan kaupungin veropohja. Kiinnostavaa siinä on nyt se, että se lakkasi teeskentelemästä muuta. Sen sijaan että se piilottaisi teollisen menneisyytensä, se muutti kaivosalueet museoiksi, kuonakasat kävelykukkuloiksi ja tyhjät rakennukset gallerioiksi.

Tänne ei tulla kauneuden takia. Tänne tullaan jonkin sellaisen takia, jossa on enemmän pitoa kuin kauneudessa.

Aloita täältä, koska kaikki muu Charleroissa käy järkeen sen jälkeen. Bois du Cazier Marcinellessä on entinen hiilikaivos ja Unescon maailmanperintökohde. 8. elokuuta 1956 maanalainen tulipalo tappoi 262 kaivosmiestä, joista suuri osa oli italialaisia, jotka olivat tulleet Belgiaan työvoimasopimuksella, jossa vaihdettiin työntekijöitä hiileen. Alue pitää tämän esillä ja kertoo tarinan pehmentämättä sitä.

Rakennusten takana vanhat kuonakasat ovat nykyään metsäisiä kukkuloita, joille voi kiivetä. Huipulta katsot maisemaa, joka on kokonaan ihmisen tekemä.

Charleroin kellotorni ei ole keskiaikainen kuten muut Unescon belgialaisten ja ranskalaisten kellotornien listalla. Se rakennettiin 1930-luvulla art deco -tyyliin kaupungintalon yhteyteen, ja juuri se tekee siitä poikkeuksen parhaalla tavalla. Katsele samalla ympärillesi ylemmässä kaupungissa: 1930-luku jätti tänne paljon hyvää tiiltä ja geometriaa, jonka ohi useimmat kävijät kävelevät suoraan.

Saint-Christophen kirkko kätkee jotain, mitä ulkoa ei arvaisi: valtavan mosaiikin, joka tehtiin 1900-luvulla bysanttilaisvaikutteiseen tyyliin ja peittää kuorin yläpuolisen holvin. Kymmenen minuutin poikkeaminen kannattaa jo pelkän vastakohdan takia: vaatimaton ulkokuori ja kulta sisällä.

Musée de la Photographie on yksi Euroopan suurimmista valokuvamuseoista ja se sijaitsee entisessä uusgoottilaisessa karmeliittaluostarissa, johon on liitetty moderni laajennus. Luostarin käytävistä tulee näyttelysaleja, mikä on outo ja hyvin toimiva ympäristö valokuville. Pysyvän kokoelman rinnalla se pyörittää vakavasti otettavaa vaihtuvien näyttelyiden ohjelmaa, joten katso mitä on menossa. Jos ehdit Charleroissa vain yhteen museoon, useimpien kannattaa valita tämä.

Ja metro on tarina sinänsä: verkko suunniteltiin väkiluvulle joka ei koskaan saapunut, ja jäljelle jäi asemia ja siltoja, jotka rakennettiin mutta joita ei koskaan otettu käyttöön. Se on valokuvaajien suosikkiaihe ja oikeudenmukainen symboli Charleroin 1900-luvulle.

Charleroi ei ole kaupunki joka ojentaa itsensä sinulle, mikä tekee siitä täydellisen tutkittavaksi päämäärän kanssa. Kaupunkipeli antaa sinulle reitin ja vihjeitä ylemmän ja alemman kaupungin läpi, joten sen sijaan että tuomitsisit paikan pääväylältä, päädyt lukemaan sen julkisivuja, teollisia jälkiä ja 1930-luvun yksityiskohtia läheltä. Se toimii kavereiden, perheen ja erityisen hyvin työporukan kanssa, koska kaupunki yllättää ihmiset.

Kyllä, jos haluat teollista perintöä, vahvoja museoita ja kaupungin jolla on oikea tarina eikä postikorttikeskusta. Yksi päivä riittää kohokohtiin.

Hiili- ja lasimenneisyydestään, Bois du Cazier'n Unesco-kohteesta, valokuvamuseosta ja art deco -kellotornista, joka erottuu Belgian keskiaikaisten joukosta.

Tässä kuvatut alueet ovat tavallisia kaupunginosia ja tavallinen kaupunkijärki pätee: ole valppaana aseman lähellä yöllä, pidä arvoesineet piilossa, niin kaikki menee hyvin.

Keskusta on kävelykokoinen ja metro ja bussit hoitavat loput. Bois du Cazier'hin pääsee bussilla tai lyhyellä automatkalla.

Bois du Cazier ja kuonakasakävely toimivat hyvin isompien lasten kanssa. Valokuva- ja lasimuseot sopivat teini-ikäisille paremmin kuin pienille.

Jos haluat nähdä maineen taakse, kävele kaupunki läpi reitillä joka pakottaa katsomaan. Näin se toimii, ja tiimipäiviin ja isompiin ryhmiin meillä on muotoja tällä sivulla. Kysyttävää päivämääristä, ryhmäkoosta tai reiteistä? Ota yhteyttä. Jäätkö Valloniaan? Tournai tekee hyvän vastakohdan.