Newcastlen 5 parasta ravintolaa ja mitä niissä syödään

Ravintola 1200-luvun dominikaaniluostarissa, salissa jota rakennus kutsuu Britannian vanhimmaksi ruokasaliksi - munkit söivät täällä 1230-luvulla. Tästä tulisi helposti pelkkä kikka, eikä tule: ruoka on suoraviivaisen hyvää modernia brittiläistä, vahvasti northumberlandilaista lihaa ja Pohjanmeren kalaa.

Istu kesällä sisäpihalle. Kiinalaiskaupungin portilta on kahden minuutin kävely, ja paikka on kadulta täysin piilossa.

Pubi kapealla kujalla Quaysiden kupeessa, jossa kunnollinen brittiläinen pubiruoka otetaan tosissaan: sianlihapiirakkaa piccalillin kanssa, rapupateeta, ostereita, talivanukkaita. Se on kaupungin paras paikka syödä sitä ruokaa jonka varassa seutu oikeasti kasvoi, ja olutlista on samaa luokkaa.

Alakerran baariin voi kävellä sisään; yläkerran ruokasaliin kannattaa varata.

Ei kaupungissa lainkaan, vaan kahdenkymmenenviiden minuutin metromatkan ja lyhyen kävelyn päässä King Edward's Bayn rannalla, jossa kaksi merikonttia hiekalla tarjoilee sen mitä veneet toivat aamulla, puun päällä paistettuna. Syöt sen penkillä huovan kanssa Pohjanmerta katsellen.

Se on koko koillisen mieleenpainuvin ateria ja toimii huonolla säällä yhtä hyvin kuin hyvällä. Ulkopöytiä ei varata; mene ajoissa.

Ei ravintola vaan paikka jossa syödään lounas. Kauppahalli avattiin 1835 ja toimii yhä oikeana markkinapaikkana lihakauppoineen, kalakauppoineen ja pienten ruokatiskien rivistöineen. Siellä on myös yksi pienimmistä säilyneistä Marks and Spencer -kojuista, pidettynä sellaisena kuin se oli 1895.

Täällä syödään ham and pease pudding stottie: litteä, tiivis leipäsämpylä täytettynä kylmällä kinkulla ja paksulla keltaisella halkaistujen herneiden tahnalla. Se maksaa lähes ei mitään ja on tämän sivun newcastlelaisin asia.

Entinen teollisuuslaakso vartin kävelymatkan päässä keskustasta itään, nykyään täynnä pieniä itsenäisiä toimijoita - merikonteista pysyviksi tiloiksi muuttunut ravintola, panimoita, kaupunkitila, musiikkiklubeja vanhoissa varastoissa. Cook House on ankkuri: lyhyt lista, paikallisia raaka-aineita, muuttuu jatkuvasti.

Tule alkuillasta ja kohtele koko laaksoa yhtenä pitkänä ateriana.

Pease pudding, tahnaksi keitetyt halkaistut herneet, on koillisen perusruokaa ja ilmestyy sekä voileipiin että lihan viereen. Stottie on paikallinen leipä. Craster kippers - northumberlandilaisessa kylässä 1880-luvulta savustettua silliä - ovat kunnon aamiainen. Ja singin' hinnies, paistinpannulla sihisevät leivonnaiset, kuuluvat perinteiseen iltapäiväteehen.

Newcastle Brown Ale, jota pantiin ensi kerran kaupungissa 1927, ei enää synny täällä. Tuotanto lähti Newcastlesta 2005, siirtyi joen yli ja sitten kokonaan pois seudulta, ja merkkiä on siitä lähtien pantu muualla eri omistuksessa. Pullo on kuuluisa; yhteys kaupunkiin on nykyään historiallinen.

Paikallinen olut jota kannattaa juoda sen sijaan tulee joltain Ouseburnin tai Tynen laakson pienpanimolta, joita on tullut lisää vuodesta 2010.

Kävele Grey Street, joka äänestetään säännöllisesti yhdeksi Britannian hienoimmista kaduista, ja Quayside seitsemine siltoineen - vuoden 1928 Tyne Bridge ja vuoden 2001 kallistuva Millennium Bridge, joka kääntyy päästääkseen laivat läpi. Vastarannalla on nykytaidekeskus BALTIC entisessä jauhomyllyssä, sisäänpääsy ilmainen.

Newcastle on tiivis ja jyrkkä, ja Quaysiden ja keskustan välissä on enemmän kuin jokivarren kävely näyttää. Kaupunkipeli vie sinut sen läpi pienissä joukkueissa puhelimen kanssa, tehtävinä oikeisiin katuihin ja rakennuksiin sidotut pulmat, ilman opasta ja ilman kiinteää alkamisaikaa - hyvä tapa ansaita illallisensa.

Se sopii ystäville, perheille ja yritysten retkille ja isommille ryhmille. Sivu miten se toimii selittää sen vaihe vaiheelta.

Stottieista, pease puddingista, Crasterin savusilleistä ja singin' hinnieseistä, sekä Pohjanmeren kalasta ja northumberlandilaisesta naudasta ja lampaasta.

Litteä, painava pyöreä leipä, yleensä halkaistuna ja täytettynä. Klassinen täyte on kinkku ja pease pudding.

Ei. Panimotoiminta lähti kaupungista 2005 ja seudulta pian sen jälkeen, ja olutta on siitä asti tehty muualla.

Blackfriarsiin ja Broad Charen ruokasaliin kyllä, etenkin viikonloppuisin. Grainger Marketiin ja Ouseburnin baareihin kävellään sisään.

Metrolla keskustasta, noin kaksikymmentäviisi minuuttia, ja sitten viiden minuutin kävely alas lahdelle.

Ulkona syömisessä selvästi Lontoota edullisempi ja yksi Englannin parhaista kaupungeista hinta-laatusuhteeltaan hyvälle aterialle.

Newcastle palkitsee ne jotka syövät siellä missä paikalliset syövät eivätkä siellä minne oppaat osoittavat. Katso kaikki kaupungit joissa pelejämme on, lue Midlandsista jutussa Birminghamin parhaat musiikkiklubit, tai ota yhteyttä jos suunnittelet jotain ryhmälle.